Taikurinhatun muumit ja Himmelin henki

Tove Jansson oli kirjailija, taidemaalari ja sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan muumien luojana. Janssonin muumikirjat tasapainottelevat lasten ja aikuisten maailmojen välillä, käsitellen leikkisiä ja syvällisiä teemoja. Taiteessa hänen varhaiset teoksensa olivat yksityiskohtaisia ja sadunomaisia, 1950-luvulla tyyli pelkistyi ja myöhemmin hän siirtyi abstrakteihin maalauksiin. Jansson lopetti maalaamisen 1970-luvulla mutta toteutti muumiaiheiset Taikurinhatun maalaukset Poriin vielä vuonna 1984.

Viimeinen muumiromaani, Muumilaakson marraskuu, ilmestyi vuonna 1970, minkä jälkeen Jansson keskittyi aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Janssonin kirjoja on käännetty yli 60 kielelle, ja hän sai merkittäviä tunnustuksia, kuten Hans Christian Andersen -palkinnon (1966), Pro Finlandia -mitalin (1976) ja professorin arvonimen (1995). Hänen syntymäpäivänään 9. elokuuta liputetaan Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivänä.

Tuulikki Pietilä oli suomalaisen taidegrafiikan keskeinen vaikuttaja ja opettaja. Hän piti satoja näyttelyitä ja kirjoitti oppikirjoja. Pietilä hallitsi grafiikan tekniikat metalligrafiikasta litografiaan ja yhdisteli niitä rohkeasti. Hänen tyylinsä vaihteli realismista kubismiin ja abstraktiin ilmaisuun.

Vuodesta 1956 Pietilä eli yhdessä Tove Janssonin kanssa ja toteutti tämän kanssa kymmeniä kolmiulotteisia muumiaiheisia kuvaelmia. Pietilä myös dokumentoi heidän yhteistä elämäänsä ja työskentelyään, erityisesti Klovharun saarella, joka inspiroi monia Janssonin teoksia. Hän sai Pro Finlandia -mitalin (1963), professorin arvonimen (1982) ja testamenttasi yli 1 400 teosta Ateneumille. Pietilän taide ja elämäntyö ovat merkittävä osa suomalaisen grafiikan historiaa.

Taikurinhatun ja Himmelin sisustus on runsaudensarvi, jossa taideteokset ja erityiset yksityiskohdat sulautuvat osaksi arkkitehtuuria. Rakennukset ovatkin kokonaistaideteoksia, ja taideteoksen ja sisustuksen yksityiskohdan rajaa on toisinaan vaikea määritellä.

Taikurinhatun taide on Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän käsialaa. Muumi- ja kissa-aiheiset teokset ovat lapsille helposti tunnistettavia. Lapsia varten leikkitilaan suunniteltiin myös erityisiä kalusteita: eläinaiheinen karuselli, kioski ja leikkimökki.

Himmelin kuvaohjelma on täysin toisenlainen ja valtaosin ei-esittävä. Ensimmäisen kerroksen Hiljaiseen huoneeseen sijoittuu Päikki Prihan ja Helga Pálina Brynjolfsdóttirin tekstiilitaidetta. Ruokasaleissa on Kaarina Heikinheimon ja Päikki Prihan kookkaat tekstiiliteokset.

Toinen tärkeä Himmelin sisustuselementti ovat keraamiset laatat. Aulassa on Pietilöiden tyttären Annukka Pietilän suunnittelema taideteosseinä. Pihalla on Raili ja Reima Pietilän suunnittelema värikäs suihkulähde. Uima-allashallia koristavat Villeroy & Bochin kukka-aiheiset seinälaatat.

Päiväkoti Taikurinhattu (1984) ja vanhainkoti Himmeli (1988–90) muodostavat kokonaisuuden, jonka suunnitteli kansainvälisesti tunnettu arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilä. Taikurinhatun suunnittelu osui samaan aikaan, kun Pietilät laativat presidentin Mäntyniemen virka-asunnon kilpailun voittaneen ehdotuksensa Kiillemoreeni.

Pietilöiden arkkitehtuuri tulkitsee luonnonmuotoja ja poikkeaa modernismin moduuliajattelusta. 1960–70-luvuilla heidän työtään pidettiin jopa kapinallisena. 1980-luvun postmodernismi vapautti ilmaisua, ja Pietilöiden työ sai laajempaa arvostusta myös kotimaassa. Heidän arkkitehtuurinsa mielletään usein korostetun suomalaiseksi.

Rakennukset sijaitsevat Vanhakoiviston kaupunginosassa, Sampolan kerrostalolähiön ja pientaloalueen välissä. Taikurinhattu on matala ja huomioi lapsen mittakaavan. Tilat ryhmittyvät keskushallin ympärille, ja julkisivuissa vuorottelevat valkoiseksi maalattu puu ja punatiili.

Taikurinhatun takana kohoaa kolmikerroksinen Himmeli, jonka polveileva massa luo kontrastin päiväkodin mittakaavalle. Himmelin julkisivuissa on punatiiltä, tiililaattoja ja valkoista puuta, ja niitä rytmittävät erkkerit. Rakennus herätti valmistuessaan valtakunnallista keskustelua kodinomaisuudesta ja monipuolisista palveluista.

Pietilöiden tuotannolle on ominaista jokaisen rakennuksen yksilöllisyys. Vaikka he käyttivät 1970–80-luvuilla betonielementtejä ja teollisia osia, he tasapainottivat kokonaisuuksia paikalla valetuilla betonirakenteilla ja käsityötä vaativilla detaljeilla, kuten tiilimuurauksilla ja puuverhouksilla. Luontoteema näkyy myös Taikurinhatussa ja Himmelissä: Reima Pietilän mukaan pohjakaava muistuttaa “kahta perhostoukkaa napostelemassa lehteä”.

Sekä Himmeli että Taikurinhattu ovat kokonaistaideteoksia, joihin arkkitehdit suunnittelivat myös sisustuksen. Kokonaisuuteen kuuluu maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijerin piha- ja istutussuunnitelma, joka on osin säilynyt. Rosenbröijer suunnitteli myös Mäntyniemen pihan.

Rakennusparissa korostuvat lasten ja vanhusten arkeen liittyvät ratkaisut. Suunnittelun tavoitteena oli edistää sukupolvien kanssakäymistä ja luoda elävä ympäristö. Taikurinhattu toimii edelleen alkuperäisessä käytössään. Himmeli on ollut tyhjillään vuodesta 2021. Molemmat rakennukset on esitetty suojeltaviksi lailla, jotta ne säilyisivät jälkipolville.

Raili Pietilä (o.s. Paatelainen) oli suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkittävimpiä naisia. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1956. Kansainväliseen maineeseen hän nousi yhdessä puolisonsa Reima Pietilän kanssa. He perustivat yhteisen toimiston vuonna 1963 ja korostivat aina toimivansa tasa-arvoisina suunnittelijoina.

Pietilöiden arkkitehtuuria leimasivat tilallinen ajattelu, luonnonmuotojen inspiroima orgaanisuus ja paikan henki. Railin kädenjälki näkyi materiaalien käytössä, sisätilojen sommittelussa ja rakennusten harmonisuudessa. Hänen omiin töihinsä kuuluu mm. Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesämökki Klovharussa.

Reima Pietilä on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista arkkitehdeistä. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1953. Filosofinen ajattelu, erityisesti Ludwig Wittgensteinin vaikutus, säilyi keskeisenä hänen työssään.

Pietilää innoitti suomalainen luonto: metsät, maisemat, valo, vesi ja kalliot. Hän loi 1980-luvulla käsitteen luontoarkkitehtuuri, jolla hän kuvasi omaa orgaanista ja luonnonmuotoja mukailevaa suunnittelutapaansa. Pietilä nimitettiin arkkitehtuurin professoriksi Oulun yliopistoon vuonna 1973. Hänen opetuksensa vaikutti merkittävästi Oulun kouluun, arkkitehtuurin suuntaukseen, joka syntyi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla 1970-luvun puolivälissä.

Pietilät yhdistivät työskentelyssään leikillisyyden, tutkimisen ja kokeilun. Monissa projekteissa he suunnittelivat suurimman osan itse ennen avustajien osallistumista. Heidän arkkitehtuurinsa on omaperäistä, kansainvälisesti arvostettua ja suomalaisesta maisemasta ammentavaa. Heidän tunnetuimpia töitänsä ovat mm. Espoon Dipoli, Tampereella Kalevan kirkko, Hervannan keskus ja pääkirjasto Metso, Suomen Intian suurlähetystö, presidentin virka-asunto Mäntyniemi ja Kuwaitin Seif-palatsi.