Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin: Kustavilaisuus (n. 1775-1810)

Luultavasti Katariina Johanna Eneskjöld (1768-1822), joka oli naimisissa porilaisen pormestari K. Mörtengrenin kanssa. 1790-luvulla maalatussa muotokuvassa Katariina on pukeutunut ajan muodin mukaan, joka oli rokokoosta yksinkertaistunutta, värisävyt noudattelivat sisustuksessakin muodissa olleita harmonisia värejä, ja vaatteiden linjat alkoivat olla lähellä empiren klassismia ihailevia vaateparsia. Satakunnan Museon kokoelmat.

Suomalaiset käsityöläiset omaksuivat myös nopeasti uuden tyylin, sillä kustavilaiset huonekalut selkeärakenteisina ja kotimaisten puulajien käytölle sopivina olivat kansanmestarienkin hallittavissa. Kustavilainen tyyli syrjäytti lopullisesti renessanssimuodot kansantaiteessa ja pysyi käytössä jopa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Sisätilat

Kustavilaisen interiöörin pääväri oli helmenharmaa ja huoneet olivat jopa vieläkin valoisampia kuin rokokooajalla. Erityisen tyypillistä pohjoismaisessa klassismissa on pystysuoran linjan voimakas tehostuminen, joka antaa interiöörille ja koristelulle keveyden tunnun. Ovet, ikkunat ja niiden vuorilistoitukset maalattiin kustavilaisen aikana useimmiten harmaiksi. Seinäpintojen koristeluna käytettiin pannoo-kenttärajauksia, joihin liittyi usein käsivaramaalauksella toteutettua koristelua. 

Ylellisyyttä sisustukseen toivat kristallikruunut. Kustavilaistyylisessä kattokruunussa kristallinauhat riippuvat kahden metallikehän välissä ja yläosaa koristaa plyymi. Kynttilänvarret ovat kumoon kaadetun numero 5:n malliset. Pohjassa keskellä on kynttilänpesä, jossa poltettiin kynttilää arkipäivisin. Kristalleja kustavilaiskruunuissa on melko vähän. Satakunnan Museon kokoelmat.

Arkkitehtuurin ja sen koristelun esikuvat levisivät mallikirjojen avulla eri puolille Eurooppaa ja myös vähitellen Suomeen. Kirjoja julkaistiin mm. Pompeijin kaivauksista löytyneistä esineistä, mosaiikeista ja seinämaalauksista. 

1700-luvun lopun lampetti, johon on lasin alle tauluksi yhdistetty taitavasti toteutettu yksityiskohtainen silkkikirjontatyö. Kuva-aiheena on antiikin jumaltaruista inspiraation saanut uhrituli. Taidokkaat öljy- ja verivärimaalausta jäljittelevät silkkikirjontatyöt olivat nuorten naisten ja vaimojen taidonnäytteitä, ja niitä kehystettiin usein sisustustauluiksi. Satakunnan Museon kokoelmat.

Taulupari, joissa kehystettyinä painetut grafiikkateokset antiikin mytologian hahmoista. Erityisesti ranskalaisessa taiteessa kuvattiin muotokuvissa henkilöitä antiikin hahmoiksi pukeutuneina tai esitettiin Kreikan ja Rooman valtakuntien jumaltarujen aiheita. N. 1790-luku, Satakunnan Museon kokoelmat.

Koristeaiheet

Toistuvat kuvionauhat: laakerisauva, meandernauha, hammaslista, lehtisauva, juokseva koira, helmisauva ja kierteisnauha ovat olennainen osa kustavilaista koristeaiheistoa. Ne esiintyvät niin huonekaluissa, kehyksissä, metalliesineissä, tapeteissa kuin keramiikassakin.

Kuningas Kustaa III on lahjoittanut kahvikupin amiraali Cronstedtille Ruotsinsalmen meritaistelun 1789 voiton muistoksi. Koristeiden väritys on kustavilaisajalla muotiin tullutta mustaa ja kultaa. Koristekuvion aiheena on taistelun allegorinen kuvaus. Messingistä ja kuparista valmistettu kahvikannu on soikean sylinterin muotoinen, kahva on elegantisti muotoiltu kulmikkaaksi. Kannu on peräisin Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

1700- ja 1800-lukujen vaihteesta oleva viuhka, jonka paperille on painettu kustavilaisen tyylin mukaisia kuva- ja koristeaiheita; kuvaa reunustaa tapeteista, esineistä ja huonekaluista tutut kuvioreunukset ja kuva-aiheen muodikkaaseen sinisävyiseen toteutukseen on yhdistetty tyyliteltyjä kasviaiheita ja antiikin raunioita. Satakunnan Museon kokoelmat.

Yleisiä koristeaiheita olivat erilaiset rosetit, joita veistettiin istuinhuonekalujen ja pöytien sarjojen liitoksiin. Keskeinen aihe oli myös rihlattu medaljonki, jota reunustivat rusetit tai laakerinlehvät. Rusettia käytettiin yksinäänkin kruunaavana elementtinä kehyksissä ja huonekaluissa. Kasviaiheet  muotoiltiin kaavamaisiksi. 

Soikion muotoisen peililampetin kullattu kehys on koristettu rusetilla sekä laakeriseppeleellä. Kultauksen tarkoituksena uusklassisissa esineissä oli jäljitellä roomalaisia pronssikalusteita. Satakunnan Museon kokoelmat.

Huonekalut

Kustavilaisen ajan merkittävin huonekalu oli lipasto. Suoralinjainen muoto mahdollisti vaneroiduissa pinnoissa monimutkaisen intarsiakoristelun. Myöhemmin intarsia korvattiin mahonkiviilutuksella, jota yhdistettiin messinkilistoihin ja pyöreisiin pronssiheloihin. Kulmat oli usein viistetty ja jalat alaspäin kapenevat. Lipasto varustettiin kivi-tai marmorilevyllä. 

Suoralinjaisessa lipastossa on monta kustavilaisajalle tyypillistä elementtiä: pinnassa on vinoruutuinen intarsiakoristelu, kulmat on viistetty ja etusivu on jaettu kahteen osaan messinkilistalla. Pronssivetimet ovat pyöreät ja avainkilpien koristeena on rusetit. Tumma marmorilevy ei ole alkuperäinen. Satakunnan Museon kokoelmat.

Senkin pinnan monista puulajeista koostuva rikas intarsiakoristelu on haalistunut ajan myötä. Myös toinen luisista avainkilvistä on vaurioitunut. Silti tämä Porista saatu pieni kaappi on varsin hienostunut esimerkki kustavilaisesta tyylistä ja edustaa korkeatasoista puusepäntyötä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Antiikin ihailu muutti tuolit ryhdikkäiksi ja suoralinjaisiksi. Ranskalaistyyppisissä tuoleissa oli soikea tai suorakaiteenmuotoinen pehmustettu selkänoja.. Englantilaistyyppisiä tuoleja olivat lyhde-ja kilpiselustaiset sekä lootussäleiset tuolit. Nykyaikaan asti eläneellä pienaselustaisella tuolilla on myös englantilaiset esikuvat. Tuolin jalat sorvattiin usein pylväiksi, jotka kaventuivat alaspäin ja koristeiksi veistettiin pystykourut. Jalkojen etukulmiin veistettiin usein kukka-aihe neliön sisälle. Myös suora, alaspäin kapeneva jalkamalli oli yleinen.

Harmaaksi maalatun tuolin lenkkimäisessä selustassa ja lyhteenmuotoisessa selkälaudassa voi nähdä George Hepplewhiten vaikutusta. Englantilaistyyppisissä tuolimalleissa jalat yhdistyivät H-ristikoksi sorvatun välipuun avulla, ranskalaistyyppisissä tuoleissa tämä puuttuu.

Tuolit ja sohvat olivat miltei poikkeuksetta maalattuja. Harmaan eri sävyt ja kellertävä olivat suosittuja, mutta 1700-luvun lopulla tuli muotiin istuinhuonekalujen maalaaminen tai ootraaminen punaruskeaksi jäljittelemään mahonkia. Verhoilukankaissa raidalliset pellava- ja puuvillakankaat olivat tavallisia. Rokokoosta periytyvä ruutukuosi pieneni kooltaan. 

Myöhäiskustavilainen sohva on kuulunut maaherra de Carnallille Noormarkusta. Sohva on peräti 360cm pitkä. Pintakäsittely ja verhoilukangas eivät ole alkuperäisiä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kustavilaisen ajan muotiuutuus oli levitettävä sohvasänky, joka päivisin toimi sohvana ja öisin sänkynä. Kustavilainen sohvasänky erilaisina muunnoksina jäi elämään suomalaisessa sisustuksessa ja sitä valmistetaan edelleen.

1700-luvun lopulta oleva saarijärveläinen ryijy, jonka keskelle on kuvattu kuningas sotilaiden ja vartijoiden ympäröimänä. Ryijyn kerrotaan olevan Tukholmassa opin käyneen pappilan mamsellin kutoma. Ryijyn värisävyissä, kuvioiden ja reunojen koristekehyksen muotokielessä on havaittavissa aikakauden tyylisuuntauksen vaikutteita. Satakunnan Museon kokoelmat.

Edellisten tyylikausien blogikirjoituksiin voit tutustua tästä: keskiaika (n.1150-1550), renessanssi (1400-1660), barokki (n. 1660-1730) ja rokokoo (1730-1775/1750-1780).