Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin: Empire (n. 1810-1830)
Blogisarjassamme ’Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin’ esittelemme Suomen tyylikaudet ja niihin ajoittuvia esineitä Satakunnan Museon kokoelmista. Tyylikausia on yhteensä yksitoista, ja julkaisemme yhden tyylikauden kerrallaan, kolme joka viikko. Nyt esitysvuorossa on empire.
Empire eli keisarityyli, Napoleonin tyyli, n. 1810-1830
Empire tuli Suomeen toisaalta Venäjältä, toisaalta Ruotsista. Tämä aika oli virkavallan ja byrokratian kulta-aikaa. Laki ja järjestys olivat kunniassa. Kotielämä kukoisti. Säätyläiskodeissa seurusteltiin, neulottiin, soitettiin pianoa, laulettiin ja luettiin romaaneja.
Empire oli ennen kaikkea rakennus-, sisustus- ja koristetaiteen, taidekäsityön ja muodin tyyliä, joka syntyi Ranskan vallankumouksen aikaisesta antiikin ihailusta. Huonekalu- ja sisustustaiteessa vallitsivat Rooman keisariajan muodot ja koristeaiheet, Napoleonin Egyptin retket sekä Pompeijin seinämaalaustyylit.
Empiren yleisiä ominaisuuksia olivat suoraviivaisuus, jäykkyys ja pyrkimys juhlalliseen vaikutukseen. Väriasteikko on kova ja kylmä ja sitä hallitsivat huonekalujen tumma mahonki, loimukoivu, valkoinen ja kulta, kullatut pronssiornamentit sekä tekstiilien punaiset, vihreät ja keltaiset värit. Käytettiin myös arvokkaita kivilajeja, joita kultaukset tehostivat. Suosittuja koristeaiheita olivat miekat, kilvet, kypärät, sfinksit, kotkat, laakeriseppeleet, lyyrat, medaljongit, ristiin asetetut soihdut, munalistat, meander ja liljaketjut sekä vaakunat ja tuhkauurnat.
Rakennukset ja sisustus
Rakennustaiteeseen vaikuttivat roomalaiset triumfikaaret ja kreikkalaisten temppeleiden pylväskoristeiset julkisivut. Suomessa empire ei yleistynyt laajemmin. Venäläisvaikutteinen empirearkkitehtuuri tuli Suomeen C.L. Engelin ansiosta 1800-luvun alkupuolella vaikuttaen monumentaalirakennustaiteeseen, jossa muotoja sovellettiin myös puurakennuksiin.
Tapetit olivat usein yksivärisiä. Suosittiin voimakasta tummansinistä, punaista tai keltaista väritystä. Katon ja seinän rajassa oli leveä friisi. Uunit muistuttivat pylvästä tai jalustaa ja niiden päälle asetettiin uurnakoriste. Vaikka peilit olivat kalliita, niitä hankittiin konsolipöytien ylle ikkunoiden väleihin ja nurkkiin. Uutta oli psyyke eli lattialla vapaasti omassa telineessään liikkuva suuri peili, joka oli suosittu empire- ja biedermeierhuonekalu.
Pussimaisia kristallikruunuja suositummiksi tulivat amppelimaiset kattovalaisimet maljan pohjassa olevine pinjan käpyineen ja harjan Amoreineen, griippilyötteineen ja enkeleineen. Verhoasetelmat olivat näyttäviä. Verhotangot muodostuivat usein ristiin asetetuista keihäistä nuolineen.
Huonekalut
Huonekalut olivat temppelien kaltaisia. Koristeina olivat usein pilarit, kullatut veistokset ym. empiren koristeaiheet. Ornamentiikassa suosittiin messinkiheloitusta ja reliefien käyttöä. Maalauksen ja kultauksen rinnalle käyttöön tulivat jalot, kiillotetut puulajit, ennen kaikkea mahonki. Yhtenäiset sohvakalustot yleistyivät.
Tanskasta peräisin olevassa tuolityypissä on empirelle tyypillinen kaartuva hartialauta. Selkänojan alaosassa on viuhkakuvio sekä taakse päin kaartuvat takajalat.
Tanskasta peräisin olevassa sohvassa on empirelle tyypillistä klassisen antiikin kuviointeja käsinojien karmeissa sekä istuinosan etulistassa.
Tuolin selusta liittyi kiinteästi istuinosaan. Hartialautaa korostettiin voimakkaasti kaartamalla sitä selän mukaan. Uutena piirteenä selkänojaa kaarrettiin myös taakse päin. Etujalat kaartuivat eteen päin, takajalat taakse päin.
Sundin kartanosta peräisin oleva nahalla verhoiltu nojatuoli on suosittua gondolityyppiä kaartuvine pehmustettuine selustoineen. Sorvatuissa etujaloissa on laakerinlehtitupet ja sarjoissa lehtisauvaa. Hartialaudan reunassa on juoksevaa kahdeksikkonauhakoristelua.
Ompelupöydän jalassa komeileva lyyramuoto on yksi empiren suosituista koristeista. Koriste on jäänyt elämään myös lyyratunnuksena ylioppilaslakkiin.
Empireaikana tuli käyttöön ns. recamier-sohva, jolle tunnusomaista oli päätyjen voimakas kaartuminen ulos päin. Recamier-sohvan kaltainen, mutta lyhyempi ja rakenteeltaan penkkimäisempi uutuus oli ns. ikkunasohva, jollaisia asetettiin ikkunoiden eteen. Sängyt olivat päästä vedettäviä. Muotihuonekaluja oli myös chaise longue eli seslonki eli pidennetty tuoli.
Ranskalaistyyppisessä päästä vedettävässä sängyssä on empiren suosimia linjoja, raskaita tummia sävyjä ja kultaa. Sfinksi-koristeaihe palautuu muinaiseen Egyptiin. Sänky on otaksuttavasti kulkeutunut Suomeen Venäjältä erään tsaarin upseerin mukana.
Empire suosi pyöreätä pöytämallia. Tyypillisiä olivat sohvapöydät, joissa oli nelikulmainen tai soikea pöytälevy. Jalka muodostui yleensä keskuspylväästä ja kolmesta tai neljästä käpäläjalasta. Uutuuksia olivat peili- ja pesupöydät.
Peilillisten toalettipöytien lisäksi on valmistettu pienikokoisia laatikolla varustettuja toalettipeilejä. Näiden peilien materiaalina oli usein mänty, mahonkivaneri, koivu tai jalava. Empiren aikana peilejä tuli käyttöön myös vaatimattomimpiin koteihin.
Ylimpien sosiaaliluokkien koteihin hankittiin soitin; spinetti, piano tai harppu.
Esineistö
Tunnusomaisimpia esineitä olivat polttokullatusta pronssista tehdyt pöytäkellot, kyntteliköt, lampetit ja kattokruunut kristalleineen ja kivilaatuineen (malakiitti, lapis lazuli eli lasuurikivi, porfyyri). Tyyliä kutsuttiinkin välillä myös ’uudeksi pronssikaudeksi’.
Kullattua puuta olevan seinäkellon koneiston on valmistanut Ephr. Hedström, Tukholmassa. Kello noudattaa kustavilaisena aikana muotiin tullutta tyyppiä, mutta sen koristelu on empireä.
Marmorista ja pronssista valmistettu kynttilänjalkapari, jossa pylvään päällä seisovat karyatidit kannattelemassa kynttiläpiippuja. Muotokieli imitoi antiikin temppelipylväitä. Satakunnan Museon kokoelmat.
Suomessa ei vielä valmistettu posliiniesineitä, joten niitä tuotiin Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Vähitellen alkoi myös venäläisen posliinin tuonti Suomeen. Musta basalttikeramiikka oli tee- ja kahvikannujen sekä sokerikkojen ja kermakkojen materiaalina. Biskviistä tehtiin koristeveistoksia. Keisarityyli pelkisti astiat geometrisiin muotoihin. Uusina esinemuotoina tulivat hopealangoista punotut hedelmä- ja leipäkorit.
Empireajan lasikarahvi- ja pikari tarjoilukokonaisuudesta, johon kuuluu myös lasivati. Lasissa on viistehiottuja koristeita, ja karahvin korkki ja pikarin suuaukko ovat kullattuja. Kokonaisuutta käytti viimeksi F. F. Maexmontanin perhe Porissa, mutta astiat ovat alun perin hänen vaimonsa äidinäidiltä Ruotsista. Satakunnan Museon kokoelmat.
Empireajan kahvikupeille on ominaista voimakkaasti muotoiltu korva sekä uurnamainen muoto. Moskovan Gardnerin tehtaan tuotantoa. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kokonaiseen kahvikalustoon kuuluvat kahvikannu ja sokerikko ovat peräisin Ruotsin kuninkaallisesta hovista Kaarle XV ajalta. Ajalle on tyypillistä kermakon ja sokerikon suuri koko suhteessa muihin astioihin. Sokerikossa on tyypilliset leijonankäpäläjalat sekä -päät. Satakunnan Museon kokoelmat.
Englantilaisen J. Ehlersin 1600-luvulla keksimästä basalttitavarasta eli lasittamattomasta kivitavarasta valmistettu teekannu. Empireaikana basaltista valmistettiin Englannissa arvokkaita käyttö- ja koriste-esineitä. Myös Rörstrandin tehdas Ruotsissa on valmistanut basalttiesineitä. Kahdeksansärmäinen Pompeijin fresco-tyylisiä pylväitä ja taruhahmoja sivuistoillaan kuvaileva kannu on ollut Gestrin-suvun käytössä Noormarkussa, Satakunnan Museon kokoelmat.
Erittäin suurikokoinen mantillatyylinen kilpikonnanluusta valmistettu koristekampa 1820-luvulta. Kamman taidokkaasti toteutettu reikäkoristelu noudattaa empireajan muussa sisustuksessa ja esineissä muodissa olleita koristeaiheita.
Empire oli viimeinen menneen maailman suuri tyyli.
Edellisten tyylikausien blogikirjoituksiin voit tutustua tästä: keskiaika (n.1150-1550), renessanssi (1400-1660), barokki (n. 1660-1730), rokokoo (1730-1775/1750-1780) ja kustavilaisuus (n.1775-1810).