Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin: Barokki (n. 1660-1730)
Blogisarjassamme ’Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin’ esittelemme Suomen tyylikaudet ja niihin ajoittuvia tai niiden tyyliä edustavia esineitä Satakunnan Museon kokoelmista. Julkaisemme yhden tyylikauden kerrallaan, kolme joka viikko, ja nyt olemme siirtyneet barokkiin.
Barokki (n. 1660 – 1730)
Renessanssista siirryttiin barokkiin 1600-luvun kuluessa. Rehevä ja veistoksellinen barokkityyli muotoutui Italiassa 1600-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa barokin esine- ja asumiskulttuurin uutuuksista kehittyi loistoonsa Ranskassa. Versailles’n linna puistoineen antoi vaikutteita arkkitehtuuriin, sisustukseen ja taidekäsityöhön. Aurinkokuninkaan hovista tuli muodin keskus, jonka tyyliä ja seremonioita muut Euroopan hovit jäljittelivät. Barokki alkoi näkyä Pohjois-Euroopan palatseissa 1660-luvulta lähtien. Ranskalaisen esinemuodin leviäminen nopeutui, kun uskonvapautensa 1685 menettäneet hugenotit pakenivat Ranskasta Pohjois-Euroopan protestanttisiin maihin. Monet heistä olivat taitavia käsityöläisiä. Hollannissa ja Englannissa tyylistä kehittyi yksinkertaisempi ja kodikkaampi muunnos, joka vastasi paremmin porvarillisen ostajakunnan tarpeita.
Ruotsi-Suomessa barokkikausi osui yksiin suurvalta-ajan kanssa. Muodin edelläkävijänä toimi rikas ylhäisaateli, joka hankki palatseihinsa sekä uuden sisustustyylin esineitä että tekijöitä Hollannista, Saksasta, Englannista ja Ranskasta. Kotimaiset käsityömestarit oppivat pian valmistamaan esikuvia mukaillen barokkityylisiä huonekaluja, astioita, koriste-esineitä ja tekstiilejä. Tyylin piirteitä omaksuttiin myös kirkkojen sisustuksesta. Vasta 1700-luvun kuluessa, korkeakulttuurin siirtyessä jo rokokoohon omaksuttiin barokin kuvioaiheita sekä tumma ja rehevä värimaailma kansantaiteeseen. Talonpoikaiskalusteissa ja tekstiileissä tyylin piirteet säilyivät 1800-luvulle.
Ylhäisönaisen muotokuva Forspyyn rustitilalta Kokemäeltä noin 1660-luvulta. Tuona aikana tilaa hallitsi De la Gardie-suku. Muodissa vallitsivat keski-eurooppalaiset vaikutteet, ja kankaissa toistuivat runsaat kukka- ja koristeaiheet. Satakunnan Museon kokoelmat.
Koristeaiheet
Antiikista otettujen aiheiden, kuten pylväiden, pilastereiden, köynnösten ja seppeleiden lisäksi barokki suosi kasvikuvioita. Jo antiikin aikana suosittua akanthuskasvin lehteä käytettiin sekä barokin arkkitehtuurissa että taidekäsitöissä monina eri versioina. Ajan muotiuutuus oli tulppaani, joka oli suosittu koristeaihe niin maalattuna, veistettynä, pakotettuna, kirjottuna kuin kudottunakin. Se löysi tiensä myös suomalaisiin kansanomaisiin ryijyihin ja vahvakuvioisen kolmitulppaaniryijyn keskeisin esiintymisalue oli Kokemäenjokilaakso.
Kokemäkeläinen kansanomainen kolmikukkainen tulppaaniryijy 1800-luvun alusta, jossa edelleen nähtävissä tyypilliset barokin peinteen runsaat väri- ja kasvikoristeluaiheet tulppaaneineen. Ryijy on Häyhtiön kylästä, Satakunnan Museon kokoelmat.
Suurvalta-aika oli Ruotsi-Suomessa hopeasepäntyön kukoistuskautta. Erilaisilla juoma-astioilla oli keskeinen asema barokkiesineitten joukossa ja kannellinen, runsaasti koristettu juomakannu oli hopeaseppien tavallisin mestarinnäyte. Tämä kannu on valmistettu Tukholmassa 1686-88. Satakunnan Museon kokoelmat.
Huonekalut
Kalusteissa alettiin kiinnittää huomiota mukavuuteen ja käytännöllisyyteen. Tuoleihin tulivat topatut istuimet sekä selkänojat ja myös nojatuoleja valmistettiin. Verhoilu oli usein nahkaa, toisinaan myös gobeliinia tai kirjottua kangasta. Englannista tuotiin tuoleja, joissa pehmustuksen tilalla oli rottinkipunosta. Barokkituolien jaloissa käytettiin H-muotoista tukiristikkoa.
1600-luvun lopun kalustemuotia edustava nahkaverhoiltu, matalaselustainen hollantilaistyylinen tuoli on Hämeenkyröstä. Satakunnan Museon kokoelmat.
Länsisuomalainen myöhäisbarokkituoli, talonpoikaisversio 1700-luvun alun englantilaistyylin mukaisesta korkeaselustaisesta tuolista, on toteutettu ilman verhoilua. Satakunnan Museon kokoelmat.
Tämä tuoli on tarinan mukaan kuulunut Anolan kartanossa asuneelle tunnetulle sotapäällikölle Akseli Kurjelle (1555-1630). Se kuitenkin edustaa vasta 1600-1700-luvun vaihteen barokkityyliä, joten sotapäällikön aikaa se ei vielä ole nähnyt. On kuitenkin mahdollista, että tuoli on ollut Kurki-suvun hallussa Anolassa. Jossakin vaiheessa tuoli on kulkeutunut toiseen nakkilalaiseen kartanoon, Villilään. Tuolin puuosat ovat alun perin olleet maalattu siniharmaaksi. Nahkaosat ovat tiettävästi hirvennahkaa. Hartialaudan yläosa on katkennut: Sitä on koristanut simpukkakuvio, jollaisilla aikakauden tuoleja Suomessa usein koristeltiin. Tuoli on esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat.
Pöytien ulkonäkö tuli tärkeäksi ja koristelua lisättiin pääasiassa jalkoihin. Barokin tunnusomaisin huonekalu oli kookas ja raskas, kaksiovinen kaappi, jossa oli voimakas otsalista, profiloidut peilirakenteet sekä suuret pallojalat. Suosittuja olivat myös kabinettikaapit, joissa oli korkea, kierresorvattu jalusta. Arkuista tuli kuperakantisia, kun niitä ei enää käytetty istuimina tuolien lisääntyessä sisustuksessa.
Suurten arkkujen tapaan myös säilytyslippaitten kannet muuttuivat kuperiksi. Perimätiedon mukaan tämän lehtipuista kaiverretun lippaan on valmistanut kenraalimajuri Karl And. Sinclair ollessaan Ison vihan aikana sotavankeudessa Venäjällä. Satakunnan Museon kokoelmat.
Yksi hollantilais-englantilaisen barokin uutuuksista oli klassista pilasteria muistuttava kaappikello. Sen tarkka ajannäyttö perustui 1650-luvulla keksittyyn heiluritekniikkaan. Taidokas köynnösornamentti ja spiraalipilasterit ajoittavat tämän Noormarkusta peräisin olevan kellon kaapin 1600-luvun lopulle, mutta kellotaulu on 1700-luvun jälkipuolelta. Kaappikello on esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat.
Sisustus
Seremoniallinen elämäntapa jakoi palatsien ja kartanoitten tilat kolmeen eri ryhmään, taloustiloihin, mukavasti ja viihtyisästi sisustettuihin vallasväen asuinhuoneisiin sekä juhlaviin edustustiloihin. Barokin sisustusmuoti edellytti, että seinät joko maalattiin tai verhoiltiin seinävaatteilla ja myös tapettien käyttö alkoi yleistyä. Lisäksi ainakin edustustiloissa oli kattomaalaukset. Sisustukseen pyrittiin luomaan mahdollisimman harmonisia, tarkoin harkittuja kokonaisuuksia.
Peileistä tuli barokkisisustuksen keskeinen elementti, kun kalliin ylellisyystuotteen valmistukseen 1600-luvun jälkipuolella kehitettiin uusi menetelmä.
Peltoniemen torpasta, Karijoelta saadun pienen seinäpeilin kehyksessä on koristeena palmetti. Satakunnan Museon kokoelmat.
Messinkipellistä pakotetut kynttilälampetit yleistyivät barokkikaudella. Taustakilven reunus oli runsaasti koristettu ja kupera keskiosa kiillotettu kynttilän valoa hyvin heijastavaksi. Tässä lampetin ylälevyä koristaa iso palmettikuvio. Satakunnan Museon kokoelmat.
Messinkisiä kynttilänjalkoja koristettiin sekä pakotuskuvioin että kierteillä. Lautasen mallinen hedelmä- ja kasviaihein koristeltu kynttilänjalka on Merikarvian Köörtilästä. Satakunnan Museon kokoelmat.
Messinkinen kynttilänjalka, jossa yhdistyvät barokille tyypilliset kasviaiheet ja kierrekoristelu. Satakunnan Museon kokoelmat.
Vielä 1500-luvulla kalustus oli ollut kaikilla yhtä niukkaa, mutta barokkiaikana eri säätyjen sisustustyylit eriytyivät. Ranskalaisen hovibarokin kullatut ja silkillä verhotut huonekalut kuuluivat aristokratian koteihin. Hillityt hollantilais-englantilaiset barokkiesineet sopivat porvariston sekä papiston saleihin ja kamareihin, mutta talonpojat sisustivat tupansa yhä käytännöllisillä renessanssikalusteilla.
Tinakantinen, lasitettu keramiikkakannu on saksalaista alkuperää. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kaiverruskoristeinen, pullea, kannellinen tinatuoppi on peräisin Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.
Edellisten tyylikausien blogikirjoituksiin voit tutustua tästä: keskiaika (n.1150-1550) ja renessanssi (1400-1660).