Perustutkimusta perusnäyttelyn lomassa

Samalla kun uuden perusnäyttelyn valmistelu etenee, me museolaiset jatkamme normaalisti päivittäisiä tavallisempia työtehtäviämme, joista monet ovat sellaisia mikä ei näy heti suoraan yleisölle, mutta joka on osa sellaista perustyötä jonka pohjalta sekä julkaistaan uutta tutkimusta ja rakennetaan uusia näyttelyitä.

Viime viikkoina konservointitiloissa ollaan käsitelty miekkakokoelmaamme, jota siirrettiin takaisin omille varastopaikoilleen väliaikaisvarastosta. Miekat ovat sellaista osaa esinekokoelmaamme, jota käsitellään ja tutkitaan suhteessa paljon harvemmin kuin muita esimerkiksi enemmän näyttelyissä käyviä esineitämme. Sen vuoksi joka kerta kun tällaisia esineitä siirrellään, samalla hyödynnetään mahdollisuus päivittää esineiden tietoja, digitoida ja valokuvata niitä sekä täydentää niiden dokumentointia ajan tasalle. Hyvät ja ajan tasalla olevat tiedot esineistä ja niiden valokuvat hyödyttävät sekä myöhempää tutkimusta että kokoelmien saamista suuren yleisön ulottuville.

Monet kokoelmamme miekoista ovat tulleet museoon jo sen alkuvuosina, eikä monista ole silloin kirjattu ylös paljoakaan taustatietoja tai niistä ei ole tiedetty yksityiskohtaisempaa taustahistoriaa. Tällaisten esineiden kohdalla tiedot usein päivittyvät tutkimuksen kautta, ja niistä voidaan oppia paljon enemmän kuin mitä tiedettiin esineiden tullessa museon kokoelmiin. Sen vuoksi esineisiin kohdistuva tutkimus ja tiedonkeruu on harvoin kokonaan valmis, ja vanhoistakin museoesineistä opitaan usein uutta jopa vuosikymmenten jälkeen.

Museoesineen tiedot koostuvat sekä siihen liittyvistä konteksti- ja käyttötiedoista, sekä toisaalta myös esine ja sen materiaalit itsessään voivat paljastaa paljon esimerkiksi esineen ajoituksesta, sen tekotavasta ja missä se on valmistettu. Konservointitiloissa keskitytään huolehtimaan esineen kunnosta sekä myös osaltaan tekemään esineen materiaaleihin liittyvää tutkimusta.