Englund – raikkaita tuulia menneisyydestä

130 vuotta sitten Porilla kävi tuuri. Lokakuussa 1894 tukholmalaissyntyinen valokuvaaja John Englund ja hänen vaimonsa, helsinkiläinen retusoija Mandi (os. Erikson) muuttivat kaupunkiin. He olivat työskennelleet aiemmin muun muassa suomalaisen valokuvauksen pioneerin Karl Emil Ståhlbergin valokuvausateljeessa Helsingissä.  

Nyt oli aika aloittaa uusi luku elämässä – John ja Mandi lähtivät Poriin perustamaan omaa valokuvausateljeeta sekä perhettä. Tästä sai alkunsa noin 35 vuoden ajanjakso, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia Satakunnan Museon Englund-näyttelyssä ja kirjauutuuden Valokuvausatelieri John Englund sivuilla.  

Englund Satakunnan Museossa 9.5.2024–23.2.2025. Kuva: Timo Nordlund / SatM

Näyttelyn monta kulmaa 

Näyttely Englund tuo esille valokuvaaja John Englundin ja hänen valokuvaamonsa monipuolista tuotantoa. Samalla nähdään välähdyksiä Porin, porilaisten ja lähiseutujen 90–130 vuoden takaisesta historiasta sekä laajemmin koko Suomen kulttuurihistoriasta. Näyttelyssä esillä olevat valokuvat perustuvat vuonna 2020 alkaneeseen Englundin lasinegatiivien ja vedosten digitointiprojektiin. Englundin valokuvat ovat henkeäsalpaavan detaljirikkaita ja teknisesti korkealaatuisia näkymiä menneisiin aikoihin.  

Enemmän kuin valokuvanäyttely 

Valokuvien lisäksi näyttelyyn mahtuu myös paljon muuta. Haluamme kertoa, kuka John Englund oli, ja nostaa hänet ja hänen valokuvaamonsa nimen entistä vahvemmin suomalaisen valokuvauksen historian lehdille. Englund oli vahvasti verkostoitunut valokuvaaja, jonka taitoja osattiin arvostaa jo hänen elinaikanaan. Kun puhumme esimerkiksi Karl Emil Ståhlbergistä, Daniel Nyblinistä, Victor Barsokevitschista tai Signe Branderista, voimme yhtä hyvin puhua myös John Englundista. 

Näyttelyssä kerromme myös Englundin perheen tarinan. John ja Mandi ihastuivat Poriin ja viettivät kaupungissa loppuelämänsä. He saivat kolme lasta ja elivät samassa rakennuksessa kuin missä heidän valokuvaamonsa sijaitsi eli osoitteessa Länsi-Esplanaadi 17 (nyk. Länsipuisto). Lisäksi näyttelystä löytyy muun muassa Englundien kotoa ja valokuvausateljeesta peräisin olevia esineitä sekä Englundin 124 vuoden takaista Porin kirkon torniin suuntautunutta kuvausmatkaa mukaileva lyhytelokuva.

Lisäksi on syytä mainita John ja Mandi Englund työllistäjinä. Parhaimmillaan heidän palkkalistoillaan oli toistakymmentä nuorta naista, jotka etenivät urallaan valokuvaamossa juoksutytöstä äärimmäisen taitaviksi retusoijiksi, kuvien kehittäjiksi tai valokuvaajiksi asti. Aina ei olekaan selvää, onko valokuvan ottanut John vai hänen työntekijänsä, kuten esimerkiksi Edith Sternberg tai Emmi Blomqvist. Palkkaakin Englundit maksoivat paremmin kuin esimerkiksi puuvillatehdas Kokemäenjoen pohjoispuolella. Myös valokuvaamon työntekijöihin on mahdollista tutustua näyttelyssä.  

Englundin Pori

Historiallisista valokuvista löytyy myös mielenkiintoisia näkymiä nykypäivään. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Pori oli vetovoimainen kasvukeskus. Suuryritykset, kuten Porin Puuvillateollisuus Oy ja Oy W. Rosenlew Ab, työllistivät tuhansia ihmisiä aina ulkomaita myöten. Tapahtumia ja kulttuurielämää riitti, ja kaupungin väkiluku oli vahvassa kasvussa. Itse kukin voi Englundin valokuvien äärellä pohtia, mitkä tuolloin olivat kasvavan kaupungin keskeiset elementit ja mitä ne voisivat olla nyt.

Englundin valokuvien äärellä on hyvä pohdiskella myös rakennetun ympäristön merkitystä kaupungille, kaupunkilaisille ja kaupungin identiteetille. Osa Englundin kuvissa näkyvistä rakennuksista on edelleen aktiivisessa käytössä luoden kaupunkilaisille uusia merkityksiä, kokemuksia ja konkreettisia näkymiä – yhdessä tuoreemman rakennuskannan kanssa. Omaleimaiset rakennukset luovat kaupungin tarinaa ja ylläpitävät sen pitkää historiaa. Kuten Englundin arvokkaista lasinegatiiveista, myös näistä kannattaa pitää kiinni. 

Entä itse John Englund? Maahanmuuttajataustaisena ei välttämättä ollut helppoa saapua pienehköön ja hänelle ennalta tuntemattomaan länsirannikon kaupunkiin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Perhe kuitenkin otettiin kaupungissa suopeasti vastaan, ja nopeasti John löysikin itsensä kaupungin niin sanotuista kulttuuri- ja bisnespiireistä. Tällä kertaa tuuri ei osunut Tukholman tai Helsingin kohdalle.   

Englund-näyttely ja kirja – miksi juuri nyt?  

Idea näyttelystä syntyi samalla hetkellä, kun John ja Mandi Englundin tyttärenpoika lahjoitti Englundin lasinegatiivikokoelman Satakunnan Museolle syksyllä 2019. Tästä alkoi hurja digitointi- ja luettelointiprojekti, joka on nyt pääosin saatu valmiiksi. Tähtäimenä oli alusta alkaen Englund-näyttely, ja unelmissa siinsi myös Englundista kertova valokuvateos.  

Nämä molemmat käyvät nyt toteen, mistä on kiittäminen opetus- ja kulttuuriministeriötä digitointiprojektin aloittamisen mahdollistamisesta sekä Valokuvausatelieri John Englund -kirjan osalta Svenska Kulturfonden i Björneborgia teoksen kustannuksiin osallistumisesta.  

Valokuvausatelieri John Englund -kirjan toimittajat Minna-Liisa Salonsaari
ja Timo Nordlund. Kuva: Viljami Koskela / SatM