300 000 kuvaa, 40 vuotta ja yksi nainen – Museon kuva-arkistonhoitajan jäähyväishaastattelu
Vuonna 1974 Mervi Aho työskenteli toimistotehtävissä Porin Seudun Puhelimessa, kun törmäsi lehti-ilmoitukseen avoimesta toimistovirkailijan paikasta Satakunnan Museolla. Hänellä ei tuolloin ollut museoalan koulutusta, mutta historia oli aina kiinnostanut Merviä, joten hän päätti tarttua tilaisuuteen.
Kolme ensimmäistä vuotta Mervin työt sisälsivät pääasiassa puhelinkeskuksen hoitoa ja konekirjoitusta, mutta tietynlainen puuhastelu osoittautui muuta kiinnostavammaksi: välillä Mervi pääsi auttelemaan museon kuva-arkistonhoitajaa, ja niistä tehtävistä hän piti.
Näin ollen senaikaisen kuva-arkistonhoitajan jäädessä eläkkeelle 1977 paikka siirtyi Merville, ja hän sai aloittaa uusissa tehtävissä kiinnostuksen kohteensa parissa. Nyt, noin neljäkymmentä vuotta myöhemmin, Mervi lopettelee viimeistä viikkoaan Satakunnan Museolla ennen eläkkeelle jäämistään.
Pyysin Merviä valitsemaan arkistosta muutaman itseään miellyttävän valokuvan haastattelun kuvitukseksi. Kuva Hallituskadun ja Isolinnankadun kulmauksesta. Satakunnan Museon kokoelmat.
Mervin mukaan työ on hyvin itsenäistä ja sisältää myös vaihtelua. Painopiste on asiakaspalvelussa: tavallinen työviikko sisältää useita yhteydenottoja erilaisilta asiakkailta, jotka kaipaavat tietynlaisia valokuvia tai esimerkiksi karttoja museon laajasta arkistosta. Kyselijät ovat usein opiskelijoita, tutkijoita, lehdistön edustajia, historiikkien kirjoittajia tai yksityishenkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi sukuhistoriansa selvittämisestä. Mervi ottaa pyynnöt vastaan ja ryhtyy etsimään arkistosta mahdollisimman hyvin asiakkaan toivetta vastaavia otoksia. Tämän jälkeen asiakas tulee mahdollisesti paikan päälle valitsemaan tahtomansa kuvat, jotka Mervi antaa eteenpäin skannattavaksi. Myös kokonaan sähköpostilla hoituvia kuvatilauksia tulee nykyään paljon, mutta osa asiakkaista saapuu edelleen suoraan toimistolle, henkilökohtaista asiakaspalvelua kaivaten. Työssään erityisen hienoiksi hetkiksi Mervi kuvaa niitä, joina hän onnistuu löytämään hyvin asiakkaan toiveita vastaavia kuvia.
Töissä aikaa kuluu myös luetteloidessa olemassa olevan arkiston sisältöä uudempaan, sähköiseen järjestelmään. ”Sitä työtä riittää niin paljon, kuin vain ehtii tehdä. Asiakaspalvelu on kuitenkin aina etusijalla.” Myös laajemman kuvien etsinnän jälkeen aineiston palauttaminen takaisin paikoilleen voi viedä pitkäänkin. Sähköisen järjestelmän ja materiaalin tulo perinteisen kuva-arkiston rinnalle ovat muuttaneet työtä vuosien saatossa. Sen, mikä ennen oli tallessa vain fyysisenä, on nykyään löydyttävä myös verkossa toimivasta tietojärjestelmästä.
”Aiemmin ehti myös järjestelemään arkistoa, mutta nykyään kaiken ylimääräisen ajan saa käyttää kuvien luettelointiin.”
Mervi kertoo, että työn alkuajoista on muuttunut myös kuvalahjoitusten ja kysynnän suhde: ennen kuvia ja albumeita lahjoitettiin selvästi enemmän, kun taas kuvia kaipaavien asiakkaiden määrä on vain kasvanut. Yliopistokeskuksen tulo on yksi suuri tekijä, mutta esimerkiksi myös sukututkimuksen teko on kasvattanut pitkällä aikavälillä suosiotaan, vaikka trendin kaikkein suurin huippu saattaakin olla jo ohitettu. Mervi arvelee, että kirjoihinkin halutaan lisätä kuvamateriaalia entistä innokkaammin.
”Kirjaprojekteissa mukana oleminen on ollut mukavaa. Etenkin kirjan Poria ja Satakuntaa: kuvannut K. E. Klint tekemiseen osallistuminen oli hieno kokemus.
Yrjönkatu vuonna 1993. Satakunnan Museon kokoelmat.
Satakunnan Museon kuva-arkisto käsittää arviolta 300 000 kuvaa ja lisäksi esimerkiksi suuren määrän diakuvia. Vanhimmat aineistot lienevät ateljeissa otettuja henkilökuvia. Yleensä aivan tarkkaa vuotta ei pystytä määrittämään, mutta esimerkiksi kuvissa esiintyvien henkilöiden vaatetus ja kuvaajan nimi auttavat vuosikymmenen arvioimisessa.
”Vanhimmat ovat todennäköisesti tuolta 1860–70-luvuilta.”
Kuvakokoelmista Mervin suosikkeja ovat Satakunnan Nuorisoseurojen Liiton sekä Satakuntalaisen Osakunnan kokoelmat 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, sillä niistä löytyy erityisen paljon hyvälaatuisia ja käyttökelpoisia kuvia. 1800–1900-lukujen taitteen kaupunki- ja rakennuskuvat ovat myös Mervin mieleen, sillä niille löytyy tänä päivänä paljon käyttöä – kiinnostusta herättävät esimerkiksi kuvat rakennuksista, joita ei tänä päivänä enää ole.
Omasta suhteestaan valokuviin Mervi kertoo, että erityisesti vanhoja valokuvia kohtaan hän kokee tiettyä arvostusta. Elämän erilaisten tapahtumien ikuistamista hän pitää tärkeänä, ja kuvaakin niitä mielellään itse.
1919 valmistunut Sampo-palatsi ja huonekaluliike Huonekalu Sampo Oy kuvattuna kesällä 1959. Sampo-palatsissa toimi elokuvateatteri. Satakunnan Museon kokoelmat.
”Pitkää pinnaa”, Mervi naurahtaa kysyttäessä vinkkejä seuraajalle. Kuva-arkiston laajuutta ei kannata myöskään säikähtää. ”Olen lupautunut perehdyttämään seuraavan kuva-arkistonhoitajan, kun hän tulee taloon.”
Mervi jättää paikkansa hyvällä mielellä. Vuodet työtehtävineen ja -yhteisöineen ovat jättäneet hyvät muistot, mutta neljänkymmenen vuoden jälkeen alkaa muutoskin toisaalta tuntua luontevalta ajatukselta.
”Sanotaan, ettei eläköityminen tunnu vastenmieliseltä”, Mervi nauraa.
Merviä tullaan Satakunnan Museolla vielä varmasti kaipaamaan, mutta 40 vuoden, satojen tuhansien kuvien aineiston hallinnan sekä lukemattomien tyytyväisten asiakkaiden jälkeen voimme hyvillä mielin toivottaa hänelle rattoisia ja ansaittuja eläkepäiviä.
Pauliina, työkokeilija